911±¬ÁÏÍø

Professori Jani Romanoff, mitä tutkit ja miksi?

Tutkin meriteknisiä, eli pääasiassa kelluvia, rakenteita. Olen keskittynyt laivoihin, mutta kelluvat rakenteet voivat olla myös offshore-tuotantotasanteita.

Tutkimuksemme tarkoitus on selvittää, miten rakenteista saadaan turvallisia ja kestäviä. Meri ympäristönä on aika raju: törmäykset toisiin laivoihin ja vaikka siltoihin voivat olla kovia, ja siellä on tuulta, jäätä sekä valtavia aaltoja, joka sopivasti osuessaan voi katkaista isonkin laivan rungon. Laboratoriossa olosuhteiden toistaminen täysmittakaavassa on mahdotonta, joten meidän pitää pystyä laskemaan ja mallintamaan insinöörityökaluilla.

Miten päädyit tutkijaksi?

Näin nuorena dokumentin risteilylaivan rakentamisesta. Siinä oli jotain maagista: miten glitteriä täynnä oleva ja samalla teknisesti vaativa juttu voidaan tehdä tiukassa aikataulussa ja vielä niin, että viivan alle jää rahaakin.

Aloin siis opiskella meritekniikkaa. Alan taloudellinen puolikin vetosi, ja näin itseni isona toimitusjohtajana, mutta tekniikan vaativuus alkoi kiehtoa yhä enemmän. Diplomityövaiheessa huomasin, että minulla on valtava tiedonjano, ja raha jäi kakkoseksi.  Eikä tiedonjano ole sammunut vieläkään.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia?

Yksi oli, kun tohtorikoulutettavani kutsuttiin keskellä väitöskirjaprosessia MIT:hin pitämään kutsuluentoa. Ja on aina hienoa, kun joku valmistuu ja pääsee urallaan eteenpäin. Olen usein sanonut, että jos tällä uralla haluaa edetä, viisainta on auttaa muita – oma homma tulee hoidettua samalla.

Isompi juttu on se, että olemme yhdessä kollegani Heikki Remeksen kanssa onnistuneet lyömään monta kärpästä yhdellä iskulla ja luomaan toimivan ekosysteemin: uramme ovat edenneet, ryhmämme on julkaissut kovatasoisissa lehdissä ja jatko-opiskelijamme valmistuneet tavoite-ajassa ja päässeet hyviin työpaikkoihin heti valmistumisen jälkeen.

Mitkä ovat tutkijan tärkeimmät ominaisuudet?

Hyvä tutkija on utelias ja vähän jäärä. Kun kaikki muut kääntyvät, pitää pystyä itse menemään seinän läpi – vain silloin sen uuden asian voi oikeasti löytää.

Pitää olla kriittinen ja samalla avoin, sekä uusille ideoille, että muiden työlle. Tieteessä ja tekniikassakin pitää olla luova, ettei päädy vain tekemään sitä, mitä muutkin tekevät.

Tutkijan työ on myös yhä kokonaisvaltaisempaa. Tutkijankammiossa puurtaminen on historiaa: hyvät kommunikointitaidot ovat tärkeitä ja projektiosaamista tarvitaan, koska hankkeilla on yhä useammin selkeä alku ja loppu.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Jatkamme varmasti niitä asioita, joita olemme tähänkin asti tehneet hyvin tuloksin. Olen kuitenkin niin päämäärätietoinen, että minulla pitää olla isompi unelma, jota kohti mennä. Todennäköisesti se liittyy rakenteiden tehokkaaseen analyysiin laskennallisesti. Kun tavoite on vesiselvä, pitää enää selvittää askeleet, joilla sinne päästään.

Jani Romanoff ja muut Aalto-yliopiston uudet vakinaistetut professorit kertovat tutkimuksestaan monialaisessa iltapäivässä 12. lokakuuta. Tervetuloa!

Katso ohjelma ³Ùää±ô³Ùä