911������

Kolmetuntinen tilaisuus taustoitti historiaa, laboratorion tutkimusta ja sen tavoitetta tuoda systeemiäly tiiviiksi osaksi systeemitutkimusta. Tilaisuus avasi laaja-alaisesti, miksi ihmisten luomien järjestelmien toiminnan ymmärtäminen on erityisen tärkeää mutkistuvassa maailmassa. 

Professori Raimo P. Hämäläisen perustamassa Systeemianalyysin laboratoriossa tutkitaan optimoinnin ja päätöksenteon matemaattisia teorioita, algoritmeja ja käytännön malleja. Tärkeänä alueena ovat monitavoitteisen ja –arvoisen päätöksenteon riskianalyysit ja teknologian ennakointi. Tutkimustuloksia hyödynnetään muun muassa ympäristön, ilmaston, yhteiskunnan, talouden ja teollisuuden järjestelmien kehittämisessä ja ymmärtämisessä. Laboratorio on kehittänyt systeemitiedettä monipuolisesti sekä teoreettisesti että käytännöllisesti myös soveltavan filosofian suuntaan erityisesti organisaatiotutkimuksen alueella. Systeemiälyn käsite syntyi vuonna 2002.

Sydämellään näkee

Organisaatioiden kehittämisen huippuasiantuntijan Peter Sengen esitys vaikutti vahvasti moniin kuulijoihin. Hänen viestintä täydelle salille oli, että elämä ei ole mahdollista ilman jatkuvaa yhteyttä ja vuorovaikututusta toisten ihmisten ja ympäristömme kanssa. Avainsana on keskinäinen riippuvuus.  Koska ihminen luo ja elää luomissaan järjestelmissä, on elintärkeää ymmärtää ihmisen ja ympäristön yhteys systeemiälykkäästi. Samalla kun ihmisen ja ympäristön keskinäinen riippuvuus on kasvanut, sitä koskeva ymmärrys on kuitenkin heikentynyt, Senge esitti.

Ihminen haluaa yleensä toimia hyvin ja eettisesti, mutta laaja-alaisten päätösten vaikutusten ymmärtäminen ei aina ole mahdollista, ja synnytämme tahtomattamme epätasapainoa ympäristössämme. Tästä ovat esimerkkeinä ilmastonmuutos, luonnonvarojen kestämätön käyttö ja eliölajien sukupuutto. Kun ihminen tarkastelee asioita vain rationaalisella järjellään, syvempi ymmärrys jää usein saavuttamatta, totesi Senge.

Kun emme kykene itse arvioimaan monimutkaisten päätöstemme kaikkia vaikutuksia, voimme hyödyntää teoreettisen älykkyytemme kehittämiä matemaattisia malleja ja teorioita lukuisten vuorovaikutussuhteiden huomioon ottamiseksi. Nämä menetelmät auttavat ihmistä ymmärtämään tekojen seuraukset, mutta oikeat päätökset syntyvät vain kun myös sydän on mukana. Lopputuloksen tulee ottaa huomioon tulevaisuus, siis esimerkiksi lasten ja tulevien sukupolvien etu. Peliteoriakin todistaa yhteisen edun parhaaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi. Luontoa ja toisiamme kunnioittamalla ihmislajilla on jatkossakin elämän edellytykset maapallolla.

Menestyksekkään vuorovaikutuksen resepti

Omassa esityksessään professori Esa Saarinen puki systeemiälyn kahdeksan kohdan ohjelman arjen asuun kertoessaan esimerkin kävelylenkillään tapaamastaan asunnottomasta pariskunnasta ja heidän kanssaan käymästään lyhyestä keskustelusta, jossa nainen oli tunnistanut Esan ja sanonut ”hienoa nähdä teidät jalkeilla” ja toivottanut hänelle kaikkea hyvää. Molemmat osapuolet lähtivät tilanteesta kohottuneina.

Hyödyntääkseen systeemiälykkyyttään tai kansanomaisemmin tilannetajua erilaisissa vuorovaikutustilanteissa on tärkeää tunnistaa seuraavat tekijät: On oltava tilanteen tasalla ja reagoitava tilanteen mukaisesti. On virittäydyttävä toisen osapuolen tunnetilaan ja kyettävä reagoimaan syntyviin tilanteisiin. On tärkeää kannatella toista ja ymmärtää hetken sisältämät mahdollisuudet. On ymmärrettävä myönteisen asenteen merkitys ja sen takaisinkytkennät.

Raimo P. Hämäläinen, Peter Senge ja Esa Saarinen iloitsevat onnistuneesta tilaisuudesta

Being Better Better  –kirjan julkistaminen

Seminaarin lopuksi professori Raimo P. Hämäläinen esitteli Being Better Better –kirjan, jonka hän on kirjoittanut yhdessä Rachel Jonesin ja  Esa Saarisen kanssa. Kirjan esittelyssä systeemiäly kuvataan osaamiseksi, jota voidaan kehittää, ja joka yhtäältä ottaa huomioon ihmisen vaikutuksen ympäristöönsä ja toisaalta järjestelmien ja yhteiskunnan rakenteiden muokkaavan vaikutuksen ihmisen käyttäytymiseen. Kirjoittajien mukaan systeemiälykkyys on ylemmänasteinen kyky kuin tunne- tai sosiaalinen älykkyys, jotka ovat sen osia. Omaa systeemiälykkyyden kykyä voi arvioida laboratoriossa kehitetyllä testillä: .  Kirja on saatavissa Akateemisesta kirjakaupasta

Otakaari 1:n luentosalista purkautui onnellisia ja energisiä ihmisiä. Seminaarin sanoma oli vaikuttanut heidänkin elämäänsä.

Systeemitieteen synty ja Nobel-palkinnot

Systeemitutkimus alkoi teollisen vallankumouksen toisen vaiheen myötä 1800-luvun loppupuolella venäläisen Alexander Bogdanov in toimesta. Viime vuosisadan puoliväliin ajoittui systeemitutkimuksen eri alueiden, kuten operaatiotutkimuksen, optimointi- ja peliteorioiden kehittyminen.

Resurssien optimaalisen käytön teoria toi yhdessä venäläiselle Leonid Kantorovichlle ja yhdysvaltalaiselle Tjalling Koopmansille talouden Nobelin palkinnon vuonna 1975.  Yhdysvaltalainen John F. Nash Jr. sai vuonna 1994 myös talouden Nobelin peliteoriasta.

Seminaarin esitykset ja videot löytyvät Systeemianalyysin laboratorion sivuilta :