TARUA. Suuri euromääräinen osinko johtaa yhtä suureen euromääräiseen osakkeen hinnan alentumiseen, eli osakkeenomistajan kokonaisvarallisuus ei muutu osingonmaksun myötä.
Ajatellaan, että sijoittaja omistaa yhden osakkeen juuri ennen osingon irtoamista. Jos osakkeen hinta ennen 2 euron osingon irtoamista on 10 euroa, osakkeen hinta osingon irtoamisen jälkeen on 8 euroa. Sijoittajan 10 euron osakeomistus muuttui siis 8 euron osakeomistukseksi ja 2 euron käteissummaksi. Jos sijoittaja joutuu myös maksamaan veroa osingostaan, osingonmaksu teki hänestä itse asiassa köyhemmän kuin hän olisi ollut ilman osinkoa.
TARUA. Sijoitusomaisuuttaan voi alkaa kartuttaa esimerkiksi 50 eurolla kuukaudessa. Sopivia kohteita ovat vaikkapa vähäkuluiset sijoitusrahastot tai pörssinoteeratut rahastot (Exchange Traded Funds, ETF). Aloittelevan sijoittajan on riskienhallintamielessä järkevämpää sijoittaa pieniä summia valmiiksi hajautettuihin sijoitustuotteisiin kuin yksittäisiin osakkeisiin.
TOTTA JA TARUA. Jos sijoittaja on pystynyt kokoamaan itselleen hyvin hajautetun osakesalkun ja samalla onnistuu minimoimaan kaupankäyntikulut, on mahdollista, että hän pystyy keskimäärin saavuttamaan hieman parempaa tuottoa kuin vastaavat rahastosijoitukset, joista hän joutuisi maksamaan palkkioita rahastoyhtiöille. Avainsanoina tässä ovat kuitenkin hyvä hajautus, kustannusten minimoiminen ja välttyminen erilaisilta sijoittajan psykologiasta kumpuavilta sijoitusvirheiltä. Tällaisia virheitä ovat esimerkiksi liiallisesta itsevarmuudesta johtuva ylenpalttinen osakekaupankäynti ja riskinottaminen, laumakäyttäytyminen eli tarttuminen uusimpaan sijoitusvillitykseen, sekä liiallinen sijoittaminen pörssin arpalappuihin, kuten pieniin bioteknologiayhtiöihin.
Jos sijoittaja sen sijaan valitsee vain muutaman osakkeen salkkuunsa, on todennäköistä, että hänen tuottonsa jää pitkällä aikavälillä jälkeen osakemarkkinoiden keskimääräisestä tuotosta. Tämä siksi, että tutkimusten mukaan jopa noin puolet pörssilistatuista osakkeista on tarjonnut negatiivisen kokonaistuoton sinä aikana, kun ne ovat olleet listattuina pörssiin.
TOTTA JA TARUA. Rahastotyypin valinta on myös tärkeää, koska sijoitusrahastoja on monenlaisia. Osa on aktiivisia rahastoja, joissa salkunhoitaja yrittää saavuttaa vertailuryhmäänsä paremmat tuotot, toiset taas passiivisia. Jotkut sijoittavat esimerkiksi osakkeisiin, toiset joukkovelkakirjalainoihin tai rahamarkkinainstrumentteihin, osa on taas yhdistelmiä kahdesta viimeksi mainitusta.
Tutkimuksissa on havaittu tiettyjä rahastoon tai salkunhoitajaan liittyviä tekijöitä, jotka näyttävät olevan yhteydessä parempaan sijoitusmenestykseen. Kaikkein tärkein tekijä tuntuu kuitenkin olevan rahaston perimät palkkiot. Pääsääntöisesti näyttää olevan niin, että mitä suurempi palkkio, sitä huonommaksi jäävät sijoittajan saamat tuotot. Hieman liioitellen voikin sanoa, että rahastotoimiala on yksi harvoista, joissa tuote on kuluttajan kannalta sitä huonompi, mitä enemmän hän siitä maksaa.
TARUA. Monet sijoittajat ajattelevat, että on tuottomielessä kannattavaa sijoittaa ”hyviin” yrityksiin, kuten sellaisiin, joilla on taitava johto, uskottava strategia, hyvä taloudellinen asema, korkea brändipääoma, tunnettuja tavaramerkkejä tai muita kilpailuetuja. Tämä on kuitenkin tyypillinen virhe, koska näin ajatellessaan sijoittaja olettaa, että ne tekijät, jotka kuvaavat yrityksen menestystä, kuvaavat myös hyvää sijoitusta. Olettaen, että muut sijoittajat jakavat näkemyksen yrityksen laadusta, yrityksen menestys näkyy jo tänään osakehinnassa korkeampana arvostustasona, eli korkeampana hintana. Usein yrityksen hyvä maine johtaa jopa liian korkeaan nykyiseen osakehintaan. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että ne yritykset, jotka täyttävät edellä mainitut tunnusmerkit, tarjoavat tulevaisuudessa keskimäärin huonompia osaketuottoja sijoittajille kuin mitä muut osakkeet keskimäärin tekevät.
Peter Nyberg on professori Kauppakorkeakoulun rahoituksen laitoksella. Hänen tutkimuskohteinaan ovat osakemarkkinat, riskin ja tuoton välinen suhde sekä kvantitatiiviset sijoitusstrategiat.
Miten pärjäämme omistajuudessa Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan verrattuna? Maailman ensimmäinen omistajuuden professori Samuli Knüpfer listaa haasteet – ja kertoo, miksi ne on tärkeä saada ratkaistua.
