911������

”Uskon, että sarjakuvassa voi yhä löytää uusia asioita. Sen kultakausi on vasta tulossa”, Nicolas Verstappen intoilee. Belgialainen sarjakuvateoreetikko opettaa Bangkokissa Chulalongkornin yliopistossa ja tutkii thaimaalaista sarjakuvaa.

Lisäksi hän vetää eri puolilla maailmaa työpajoja, kuten tammikuussa Ranskassa Angoulêmessa. Se oli yksi sarjakuvataitelijoiden kerman keskuudessa arvostetuista Chifoumi-yhdistyksen pajoista, joista muut tietävät tuskin mitään. Niitä on järjestetty kuusi kymmenessä vuodessa.

”Pajat järjestetään yleensä syrjäisissä paikoissa, joissa ei ole häiriöitä. Kaksi on pidetty Yhdysvalloissa ja muut Ranskassa. Tämä oli ensimmäinen kerta Angoulêmen sarjakuvafestivaalin yhteydessä ja ensimmäistä kertaa mukana oli opiskelijoita”, Verstappen selittää.

Angoulêmen festivaali on alan tärkein. Tänä vuonna se järjestettiin 46. kerran. Kävijämääräksi arvioidaan joka vuosi yli 200 000. Taiteilijoita osallistui yli 1 500. Paja olikin myös tilaisuus saada perspektiiviä maailman sarjakuvaan.

Ammattilaispajaan osallistui 16 taiteilijaa, muun muassa l’Association-kustantamon perustajiin kuuluva Jean-Christophe Menu ja amerikkalaisen kokeilevan sarjakuvan huippunimi Anders Nilsen.

Opiskelijapuolen 20 osallistujan joukossa oli kolme suomalaista, jotka ovat opiskelleet Aalto-yliopistossa Matti Hagelbergin kursseilla: Terhi Adler, Juliana Hyrri ja Tommi Ollikainen. Myös Hagelberg on osallistunut yhteen pajoista, vuonna 2011 Arc-et-Senansissa.

"Suomalaiset olivat ällistyttäviä"

”Matti kertoi, että pajoissa tehdään sarjakuvia yhdessä ja kokeillaan kerronnan säännöillä. Ja niin tehtiin. Nicolas sanoi, että hullut suomalaiset vain tekevät töitä, kun muut ovat jo kaljalla”, Adler kertoo.

”Se oli hieno mahdollisuus tavata tekijöitä muista maista ja luoda kontakteja. Joka päivä aioimme kyllä mennä ajoissa nukkumaan, mutta jatkoimme yöhön asti. Ei sieltä päässyt kotiinkaan katsomaan telkkaria”, Hyrri hehkuttaa.

”Asuimme samassa rakennuksessa, jossa myös työtilat olivat. Päivät sulautuivat yhteen. Suurimman osan aikaa työtilat olivat kyllä täynnä, siis muitakin kuin me”, Ollikainen jatkaa.

Kolmikosta huomaa, että se on viettänyt aikaa ja tehnyt töitä yhdessä. He melkein jatkavat toistensa lauseita kuin Tupu, Hupu ja Lupu. Välillä paikalla pyörähtää muita opiskelijoita, kieli vaihtuu lennosta englanniksi ja he sulautuvat mukaan yhtä helposti.

”Suomalaiset olivat ällistyttäviä. Aloitimme joka päivä yhdeksältä ja lopetimme viideltä, mutta he jatkoivat keskiyöhön, pyysivät lisää tehtäviä ja tekivät töitä uudestaan, koska sanoivat pystyvänsä parempaan”, Verstappen vahvistaa pyytämättä.

Tehtävissä kokeiltiin kerronnalla, tehtiin sarjakuvaluuppeja ja abstraktia sarjakuvaa, käytettiin erikoisia L:n muotoisia ruutuja tai kuvattiin hahmo liikkumassa taustassa, joka jatkui läpi sivun ruutujen yli. Ennakkotöiden aiheina olivat kunkin oman kulttuurin aaveet.

”Sarjakuvassa aika ja tila ovat läsnä limittäin eri tavalla kuin missään muussa taiteessa. Aaveet tuntuivat ilmentävän niiden sekoittumista sopivasti teemana. Sarjakuvan epälineaarinen kerronta tuo siihen mahdollisuuksia, joita ei ole vielä tutkittu loppuun”, Verstappen taustoittaa.

”Nicolas sanoi, että sarjakuvan kerronta muuttui lineaarisemmaksi elokuvan vaikutuksesta. Hänen luennollaan huomasi, että vanhoista 1800-luvun sarjakuvista voi oppia kaikenlaista”, Adler toteaa.

”Ennakkotehtävien kummitukset toimivat myös esittelyinämme. Niiden lisäksi kerroimme vain nimemme ja kotimaamme. Töiden kautta esittäytyminen oli hauskempaa kuin tavallinen tapa”, Hyrri sanoo.

”En ole aiemmin tehnyt sarjakuvia kollektiivisesti. Se kirkasti oman näkökulmani. Sillä tavalla voisi syntyä jatkossakin jotain mielenkiintoista”, Ollikainen miettii.

Verstappen sanoo, että yksi tehtävien tarkoitus on irrottaa opiskelijat vakiintuneista tavoistaan. ”Kun tehdään nopeasti, ei ole aikaa piirtää hienosti. Silloin voi tulla vaistonvaraista ja rohkeaa jälkeä ja löytyä uusia tapoja kertoa.”

Kuulostaa, että työpajalla opiskelijat tosiaan pääsivät irrottelemaan ja ehkä ottamaan ensiaskeleita kohti Verstappenin mielessä siintävää sarjakuvan kultakautta.

Teksti: Harri Römpötti