911������

”Rakennusten suunnittelussa ja aikataulun toteutuksessa ei oteta logistiikkaa huomioon”, toteaa Nina Saarinen. Ramirent Oy:stä. Yhtiö on yksi Aalto-yliopiston kokoaman Building 2030 -konsortion jäsenyrityksistä. Konsortio hakee tutkimuksen ja pilotoinnin keinoin tapoja mm. parantaa alan tuottavuutta ja tehdä siitä käyttäjälähtöisempää.

Saariselle työmaat ja niiden haasteet ovat tulleet tutuiksi aiemmissa viestinnän tehtävissä ja viimeksi Triplan jättiprojektissa Ramirentin projektipäällikkönä. Hän on löytänyt logistiikan suunnittelusta ja ohjauksesta puutteita, joita korjatakseen alan on luovuttava monista totutuista toimintatavoista. Aalto-yliopiston tutkimukset tukevat hänen näkemystään.

Turhaa liikuttelua, päällekkäisiä tilauksia ja harmia ympäristölle

Tutkimuksen tuottama data ja Saarisen kokemukset kertovat logistiikan karusta todellisuudesta. Rakennustyömaat tilaavat materiaaleja ja rakennustarvikkeita usein suunnittelemattomasti. Liian varhain toimitetut tuotteet varastoituvat työmaan alueelle, ilman tietoa mihin ja milloin niitä on tarkoitus käyttää. Talvella lumi peittää tarvikekasat tai tekijät eivät muusta syystä löydä niitä. Samat tuotteet on silloin tilattava uudestaan.

Materiaalit liikkuvat työmaalla turhan usein – iCons-tutkimushankkeen perusteella keskimäärin kuusi kertaa – ennen kuin päätyvät sinne, missä tekijät niitä käyttävät. Materiaalien etsintä ja liikuttelu pois tekemisen tieltä onkin yksi rakennustyön hukkaa lisäävä tekijä. Hajallaan olevat materiaalipinot heikentävät lisäksi työturvallisuutta.

Liikenne ja liikuttelu työmaan sisällä ei ole ainoa logistiikkaan liittyvä ongelma. Saarinen painottaa sen vaikutusta työmaa-aidan ulkopuolella. Jatkuva liikenne työmaan porttien kautta, tavaran ja koneiden varastoinnin vaatima tila, liikkumisen esteet naapuruston asukkaille ja yrityksille lisäävät häiriöitä, vaaratilanteita ja ympäristökuormitusta.

Miten materiaalilogistiikkaa voisi toteuttaa toisin

Rakennustekniikan laitoksen julkaisema Rakentamisen logistiikkaratkaisut -osahankkeen loppuraportti (Antti Peltokorpi, Rita Lavikka, Müge Tetik) kokosi yhteen kokemuksia ja tutkimuksia erilaisista rakentamisen logistiikkaratkaisuista. Se kuvasi neljä materiaalilogistiikan kehittynyttä osaratkaisua, joista on jo kansainvälisiä kokemuksia:

1. täsmätoimitukset (JIT, just-in-time)
2. asennussarjat ja –paketit (kitting)
3. toimittajien hallinnoimat varastot ja toimitukset (VMI, vendor managed inventory)
4. logistiikkakeskukset (consolidation center).

Kaksi ensin mainittua mallia perustuvat materiaalien oikea-aikaiseen toimitukseen suoraan asennuspaikalle esimerkiksi edeltävänä päivänä. Asennuspaketit sisältävät kaikki yhden työvaiheen edellyttämät materiaalit samassa toimituskokonaisuudessa.

Toimittajien hallinnoimat varastot ja toimitukset tarkoittavat työmaalla sijaitsevaa, tavarantoimittajan omistamaa ”kauppaa”, josta urakoitsija saa nopeasti tarvitsemansa pientuotteet. Logistiikkakeskus on paikka, jossa esim. tiettyyn työkohteeseen tarvittavat materiaalit paketoidaan työmaalle toimitusta varten.

Kuvatun kaltaiset ratkaisut edellyttävät digitaalista tiedonhallintaa, joka perustuu standardisoidun tuotetiedon ja tilaus-, toimitus- ja laskutustietojen virtaukseen rakennushankkeen hankinta- ja toimitusketjun läpi.

Perusasiat kuntoon

Saarinen pitää tutkimuksen esittämiä käytäntöjä hyvinä, mutta tähdentää, että logistiikan polttavien ongelmien ratkaisussa kannattaa lähteä perusasioista. Ensinnäkin työmaan pääurakoitsijan on omistettava logistiikka. Se voi käyttää suunnittelu- ja hallintatehtäviin palveluyrityksiä, kuten Ramirentia, mutta logistiikkaa ei voi jättää aliurakoitsijoiden ja materiaalitoimittajien huoleksi.

Logistiikka tarvitsee suunnitelman ja selkeät pelisäännöt, joihin kaikkien toimijoiden on sitouduttava jo ennen työn käynnistystä. ”Alussa, kun tavara- ja maa-ainestoimituksia on vähän ja harvoin, on helppo ajatella, että eihän tässä tarvitse olla tarkkana”, Saarinen sanoo. ”Mutta kulttuuri luodaan ensi hetkestä lähtien.”

Saarisen mukaan työmaalle pitäisi toimittaa materiaalit esim. viikon asennustarpeen mukaan eikä vaikkapa puoli vuotta etukäteen, kuten nyt tapahtuu. Hän esittää ratkaisumallin turhalle varastoinnille: ”Totesin eräälle työmaamestarille, että ottakaa varastotilasta hinta, koska tehän sen maksatte. Ei tavarantoimittaja voi muuallakaan varastoida ilmaiseksi.”

Työmaan tuottavuutta voisi edelleen parantaa yksinkertaisella käytännöllä. Jos tavaroissa olisi merkintä kenelle ne kuuluvat ja mihin ne on tarkoitettu, turha hakeminen ja liikuttelu poistuisi.

Tietomallinnus logistiikan hallintamenetelmäksi

Tietomallintaminen tarjoaa Saarisen mukaan mahdollisuuden tuoda kaikki logistiikkaan vaikuttavat elementit yhteen. Malli, jossa aikataulutieto on mukana, auttaa tarkastelemaan työmaan kuljetusreittejä, valitsemaan purkukalustoa ja suunnittelemaan materiaalitoimituksia jopa päivätasolla. Kun kaikki toimijat ovat mallinnuksessa mukana, logistiikkaan vaikuttavat osatekijät hankinnoista ja asennusjärjestyksistä alkaen ovat hallinnassa.

Mallinnus auttaa lisäksi tarkastelemaan ja kommunikoimaan rakentamisen vaikutuksista lähiympäristölle. Parempi logistiikan suunnittelu parantaa ympäristön asukkaiden kokemusta sekä vähentää liikenteen aiheuttamia vaaroja ja negatiivisia vaikutuksia liiketoiminnalle.  Saarinen mainitsee Uumajassa sairaalaprojektissa tehdyn logistiikkasuunnitelman ja pelisäännöt, joiden ansiosta työmaaliikenne väheni 45 %.

”Meidän on pakko hakea logistiikalle uusia ratkaisuja, jotka mahdollistavat rakennustyömaan naapureille normaalin elämän. Tässä asiassa kannatan huomaamattomuuden periaatetta”, Saarinen toteaa.

Rakentamisen logistiikan vaikutustarkastelu on ulotettava yhtä työmaata tai projektia laajemmaksi. Siinä on Saarisen mukaan lopulta kysymys koko elinympäristön tulevaisuudesta.

Photos: Ramirent / Cuvaya