Pukusuunnittelija halusi olla enemmän kuin esiintyjän vaatettaja
Valokuvaaja: Julia Weckman
Näyttämöpuvut ovat tärkeä osa teatteriesityksen kokonaisestetiikkaa. Joanna Weckmanin äöٳٰܳ쾱ܲ ”Kun jonkun asian tekee, se pitää tehdä täydellisesti” – Liisi Tandefelt pukusuunnittelijana 1958–1992 paneutuu näyttelijä-pukusuunnittelija Liisi Tandefeltin uran ja kertomusten kautta pukusuunnittelijan työhön liittyviin käytäntöihin, arvoihin ja ihanteisiin.
Tandefeltin kautta teatteri näyttäytyy sekä hierarkkisena työpaikkana että valtasuhteita ylläpitävänä ammattikenttänä. Hänen näkökulmastaan pukusuunnittelijan tavoitteena on taiteellisesti korkeatasoinen taideteos, joka on toteutettu yhteistyössä koko teosta valmistavan työryhmän kanssa.
Itseensä kohdistuneen julkisuuden kautta Tandefelt on tehnyt tunnetuksi pukusuunnittelutyöhön liittyviä ihanteita ja arvoja. Hänen kauttaan työ hahmottuu myös ristiriitaisia tunteita herättävänä ammattialana, joka on kokenut voimakkaita, sekä positiivisia että negatiivisia muutoskausia.
Kaksoiskatse laajensi ammattikuvaa
Suomessa 1960-luvulla näkyväksi tullut näyttämöpukuestetiikan muutos oli osa kansainvälistä murrosvaihetta. Pukusuunnittelijoiden ammattikunta alkoi hitaasti kasvaa ja järjestäytyä.
Tandefelt loi omaperäisen tyylin, joka korosti näyttelijä- ja materiaalilähtöisyyttä sekä käsityötaitoa. Hän myös korosti aiemmat konventiot kyseenalaistavaa visuaalista ajattelua. Näyttelijän ja pukusuunnittelijan kaksoiskatseen myötä Tandefelt laajensi ammatinkuvaa. Hän ei tyytynyt pukusuunnittelijan osaan vain esiintyjän vaatettajana, vaan teki roolianalyysin avulla myös tulkinnallisia ratkaisuja. Tästä seurasi ristiriitoja näyttelijöiden ja puvustonhoitajien kanssa, sillä pukusuunnittelija-ammatti ei vielä ollut vakiintunut, ja etenkin 1960- ja 1970-luvulla kyse oli asemasta taiteellisen ja toteuttavan henkilökunnan välimaastossa.
1980-luvulla pukuestetiikassa puhalsivat taas uudet tuulet. Materiaalikokeilut ja materiaalinkäsittely innostivat monia pukusuunnittelijoita. Kiinnostus ammattialaa kohtaan kasvoi, ja ala alkoi vakiintua.
1990-luvun alusta lähtien Tandefelt on keskittynyt näyttelijäntyöhön. Hänen viimeisin suuri työnsä on Puhdistus-elokuvan vanha Aliide Truu, josta hän sai parhaan naissivuosan Jussi-palkinnon 2013.
äöپܳܲ
Joanna Weckmanin väitöskirja ”Kun jonkun asian tekee, se pitää tehdä täydellisesti” – Liisi Tandefelt pukusuunnittelijana 1958–1992 tarkastetaan Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa torstaina 3.12.2015 klo 12, Sampo-sali, Hämeentie 135 C, Helsinki. Vastaväittäjänä toimii professori Hanna Suutela, Tampereen yliopisto, viestinnän, median ja teatterin yksikkö.
Väitöskirjojen tilaukset Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun verkkokirjakaupasta , tiedustelut artsbooks@aalto.fi, puh. 050 313 7086.
äپٴᲹ:
Joanna Weckman
puh. 050 323 7777
Lue lisää uutisia
Kolmen tutkijan ideasta syntyi deep tech -yritys
Vahvaan tutkimusosaamiseen nojaava Sim Analytics Oy sai alkunsa, kun kolme LUT-yliopiston eri laboratorioissa työskennellyttä tutkijakollegaa alkoi miettiä, miten tarjota ja analysoida dataa teollisuusyritysten liiketoimintapäätösten tueksi.
Ensimmäinen suprajohtava kvanttilämpökone osoittaa, että lämpö voidaan valjastaa työksi myös kvanttimaailmassa
Suprajohtava kvanttilämpökone paitsi edistää termodynamiikan perustutkimusta, voi myös merkittävästi pienentää tulevaisuuden kvanttitietokoneiden hintalappua.
Tutkijoiden perustama Xiphera kasvaa vauhdikkaasti
Yhdeksänvuotisjuhliaan viettävä Xiphera Oy on kehittänyt tietoturvauhkien torjuntaan laitepohjaisia salausratkaisuja. Yritys on ns. deep tech eli syväteknologiayritys, jonka tuotteet nojaavat tutkimukseen ja tuottavat uusia teknologisia ratkaisuja.