پdzٲö osoittivat: Pohjoismaat eivät yllä päästötavoitteisiin nykyisillä skenaarioilla
Pelastuuko maailma, jos kaikki ajavat sähköautoilla? Pysähtyykö ilmastonmuutos, jos bensiinin sijaan tankkiin laittaakin biopolttoainetta?
”Erilaisia mittareita on toki paljon, mutta usein päästökeskustelun argumentit ovat aika sidoksissa siihen, kuka kulloinkin on puhumassa”, sanoo St1:n yhteiskuntasuhteiden johtaja Mika Aho. Hän oli vuosi sitten mukana käynnistämässä kolmen Aallon maisteriopiskelijan kanssa diplomityökokonaisuutta, jonka tarkoituksena oli tuottaa keskustelun pohjaksi kunnollisia työkaluja.
Diplomitöissä tarkasteltiin Suomen, Ruotsin ja Norjan raskaan liikenteen skenaarioita ja henkilöliikenteen käyttövoimien eroja sekä rakennettiin kvantitatiivinen mali, johon on mahdollista syöttää erilaisia oletuksia ja parametreja.
”Matteo Giacosa ja Mathias Westerholm tulivat projektiin ihan yleisellä energiaosaamisella ja Eero Kilpeläinen Kauppakorkeakoulun Information and Service management (ISM) -ohjelmasta. Heidän oppimisprosessiaan oli ihan huikea seurata”, Aho kertoo.
”Diplomityön valvojan näkökulmasta kolmen diplomityöntekijän yhteinen ponnistus oli hieno juttu: tekijät saivat tukea toisiltaan ja työn laatu oli erinomainen”, Aalto-yliopiston polttomoottoritekniikan professori Martti Larmi kiittelee.
Kolme pääsyytä
Diplomityökokonaisuuden päätulos oli selvä: nykyisillä skenaarioilla mikään kolmesta maasta ei yllä asettamiinsa tieliikenteen päästötavoitteisiin.
”Pääsyitä on kolme”, Mika Aho kertoo.
”Ensimmäinen on liikenteen määrän voimakas kasvu sekä yksityispuolella että tavaraliikenteessä. Toinen on energiatehokkuuden paranemisen hidastuminen – enemmän polttoainetta kuluttavat katumaasturit vetoavat kuluttajiin, ja siksi yhä useampi merkki niitä tarjoaa. Kolmas syy on käyttövoimien muutoksen hitaus. Tällä hetkellä sähköautoja on maassamme parisen tuhatta, ja Suomen suunnitelmissa on saada vuoteen 2030 mennessä teille 250 000 sähköautoa, mikä ei ole realistinen tavoite. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että sähköautojen osuus kaikista myydyistä autoista pitäisi olla 20–30 %. Suomessa myydään vuosittain noin 125 000 uutta autoa.”
Suomen tavoitteena on myös nostaa biopolttoainevelvoitteen osuus 30 prosenttiin, kun se tällä hetkellä se on alle 10 prosenttia. Ahon mukaan ratkaisua tuskin löytyy biopolttoaineen osuuden kasvattamisesta, sillä kestävän tuotannon rajat tulevat nopeasti vastaan. Suomi, Ruotsi ja Norja käyttävät jo nyt 40 prosenttia maailman HVO-tuotannosta, ja jos 2030 tavoitteisiin päästään, osuus nousisi jopa 70 prosenttiin.
”Muille jäisi silloin vain rippeitä”, Aho kiteyttää.
”Muiden kuin ruokakasvipohjaisten biopolttoaineiden kestävä tuotanto voidaan meidän laskelmiemme mukaan vuoteen 2030 mennessä nostaa korkeintaan 50 miljoonaan tonniin vuodessa, mikä on vain puolet raakaöljyn kysynnän vuosittaisesta kasvusta.”
Paljon muutakin on onneksi tehtävissä. St1 on esimerkiksi mukana globaalissa metsitysohjelmassa. Ahon mukaan päästöjen vähentämisessä auttaisivat myös julkisen liikenteen ja kevyen liikenteen tukeminen sekä autojen huippunopeuksien rajoittaminen 120–130 kilometriin tunnissa.
”Autoja ei tarvitse suunnitella Saksan baanoille. Pienemmillä moottoreilla materiaalia tarvittaisiin vähemmän, autot kevenisivät, mikä vähentäisi katupölyä, tien kulumista ja liikennekuolemia. Pelkkiä hyviä puolia siis – mutta toki tuskin toteutettavissa, kun vastassa on Euroopan suurin teollisuudenala.”
پdzٲö
|
Eero Kilpeläinen |
(logy.fi) |
|
Mathias Westerholm |
|
|
Matteo Giacosa |
Lue lisää uutisia
Prototyping and Validation Grant: VeinOptima
Aallon opiskelijan kehitteillä oleva tuote auttaa hoitajia löytämään verisuonet nopeammin.
Kolmen tutkijan ideasta syntyi deep tech -yritys
Vahvaan tutkimusosaamiseen nojaava Sim Analytics Oy sai alkunsa, kun kolme LUT-yliopiston eri laboratorioissa työskennellyttä tutkijakollegaa alkoi miettiä, miten tarjota ja analysoida dataa teollisuusyritysten liiketoimintapäätösten tueksi.
Ensimmäinen suprajohtava kvanttilämpökone osoittaa, että lämpö voidaan valjastaa työksi myös kvanttimaailmassa
Suprajohtava kvanttilämpökone paitsi edistää termodynamiikan perustutkimusta, voi myös merkittävästi pienentää tulevaisuuden kvanttitietokoneiden hintalappua.