911������

”Visuaalisen alan tutkijana ja opettajana pidän näkymätöntä vaikeana, pelottavanakin. Aistiminen on minulle vahvasti sidoksissa siihen, mitä näen, vaikka on paljon asioita, mitä me ihmiset emme näe tai haluaisimme jättää pimentoon. Yhteiskunta ja globaali keskustelu toimii sanoilla, ja yliopistona olemme sidottuja kirjoitettuun ja puhuttuun. Visuaalisuus on erilainen tapa tehdä havaintoja maailmasta, ja teen töitä sen eteen, että visuaalinen ja nähty kääntyy sanojen kielelle. 

Se, mitä näemme, saattaa olla epämääräistä ja tulkinnanvaraista. Toisaalta sanatkaan eivät ole aivan täsmällisiä. Yliopistona meidän tehtävämme on katsella ja tulkita erilaisia perspektiivejä. Esimerkiksi mikroskoopilla tutkijat avaavat sitä, mitä emme arjessa näe, ja kääntävät sen sanoiksi. Sanoista on edettävä vuorovaikutukseen suurten yleisöjen kanssa, tehtävä näkyväksi, keskusteltavaksi ja yleistajuiseksi se, mitä luomme, innovoimme ja annamme vastineeksi yhteiskunnan tuelle.

Tämä on esimerkiksi radikaalin luovuuden dokumenttielokuvan tarkoitus. Se on meille uusi viestinnän väline ja keino, jolla ei vedota ainoastaan sanoihin vaan myös visuaaliseen ja tunteisiin. Tutkijan on perinteisesti täytynyt pyrkiä objektiiviseen tiedonmuodostukseen, mutta muuttuvassa maailmassa huomaamme, että tutkijakin on ihminen, jolla on persoona, historia, aika ja paikka. Rationaalisen järkeilyn lisäksi on muutakin – voisiko sitä hyödyntää tutkimuksessa? Tunneäly on näkymätön voimavara, jonka voisi ottaa käyttöön opetuksessa ja tutkimuksessa. Taiteessa käytämme tunteita ja merkityksiä työkaluina. Aalto-yliopisto on perustettu yhdistämään tiedettä, taidetta, tekniikkaa ja taloutta, ja uskon, että saavutamme uutta, luovaa ja radikaalia ottamalla tunteet mukaan.

Turbulentissa ja kaoottisessa maailmassa on vaikeaa kuvitella uudenlaisia tulevaisuuksia ja todellisuuksia. Näkymättömyydessä on kuitenkin paljon potentiaalia, ja kun teemme valintoja, suunta ja tulos paljastuvat, tulevat näkyviksi. Tämä pätee taiteen tekemiseen tai tutkimuksen prosessiin, lähestyipä sitä vahvan idean pohjalta tai sitten vuoropuhelussa materiaalin tai kollegoiden kanssa.

Matalan kynnyksen kokeilut ja nopea tekemisen tahti ovat radikaalin luovuuden ydintä. Toistuva kokeilu hälventää näkymättömyyttä. Kun pääsemme aktiivisen toimijan tilaan, se luo osallisuutta ja toivoa. Kokeiluissa tulee väistämättä myös epäonnistumisia, joita täytyy sietää ja joista on opittava etenemään epävarmuuden keskellä. 

Yliopistossa olemme jatkuvasti näkymättömyyden reunoilla. Uutta tietoa syntyy tunnustelemalla, kuulostelemalla, tutkimalla näkymätöntä. Tarvitaan myös rohkeutta suhtautua näkymättömään ja tuntemattomaan uudella tavalla, hölmöjen tai hullujenkin ideoiden kautta, niin sanotulla aloittelijan otteella. Vanhasta luopuminen synnyttää uutta. Luovu ja uusi muodostavat sanan luovuus.”   

Artikkeli on julkaistu syyskuussa 2023.